pikkutarkkuus ja kynäotteet

Nyt, nyt alkaa pikkuhiljaa munkin pinna katketa. Ihmisten elämä on liian ohjelmoitua, liian rajoittunutta. Me ollemme tottuneet siihen että lusikkaa pidetään niin ettei koko soppa tipu puserolle. Onko sillä otteella niin väliä, kunhan äidin ei tarvitse käyttää tahranpoistajaa. Onko sillä väliä miten sitä maalauspennsseliä pitää kädessään, kunhan maalaus näyttää hyvältä.
          Me ollaan aivan liian tottuneita tälläsiin pikku asioihin, jolla ei oikeasti ole mitään merkitystä, tässä valtavassa maailman kaikkeudessa.
          Oikeesti! Värjätkää hiuksenne vaikka vanilja-jäätelöllä, kunhan lopputulos on hyvä. Käyttäkää silitysrautaa hiusten suoristamiseen, kunhan hiukset ei pala poroksi. Pitäkää miesten kalsareita hattuna, kunhan näytät upealta.
          Ekalla luokalla opettajat opettaa miten pidetään kynää kädessä, mutta en mä sitä koskaan oikeen oppinu pitää, silti jotkut ihmiset kehuu mun käsialaa, ja kuinka moni hevi/rock tähti osaa kaikki kitaraotteet ja missä kohtaa basson kaulaa sijaitsee mikäkin nuotti. Silti se kuulostaa hyvältä.
          Eläkää roisisti, lasketelkaa yhdellä suksella, käyttäkää maalia meikkivoiteena ja näyttäkää niille perfektionisteille, että ei ketään oikeesti kiinnosta, jos neliapilassasi onkin vain kolme terälehteä!


Ainiin! jahka pääsen kone-kiellosta, neuvon teitä rakentamaan helpon perushuoneen vaihe vaiheelta.
Sopii myös vähän pienibudjettisille:)