Rippihömppää ja sisustusta

Noniin, ensiviikon torstaina koittaisi se kauan odotettu (pelätty) rippileirille lähtö. Eli minusta ette kuule vähään aikaan, koko ensi viikko ja sitä seuraava menevät joko rippileirillä sekoilemiseen tai sitten siivoiluun. Varoitan vain etukäteen! Ettei minua salamana potkita ulos... :))) Niin, rippimekko on jo tietysti hankittu, kenkiä ei niinkään (ääk :S) pitopalvelu on, vieraat kutsuttu, kukat sunniteltu, rippiristi ostettu... Hienoa. Sitten pitäisi vielä päättää ne hiukset... Voi ja voi. Sama juttu kuin lahjojen kanssa. Toissapäivänä sukujuhlissa minulta kysyttiin viidesti "Niin, mitäs sinä haluat lahjaksi?" Jähmetyin ja järkytyin, silmät pyörivät ympäri huonetta pakoreittiä etsien ja mumisin jotakin siitä, että en yhtään tiedä enkä liioin osaa päättää, ja kaikki näyttivät epätoivoisen pettyneiltä. Huomenna olisi kampaaja, samaten konfirmaatiopäivän aamuna... Eikä minulla ole harmainta aavistustakaan mitä haluan. Serkkuni sanoi että hänellä oli sama olo vielä vanhojentanssien aamuna, mutta kaikki eivät ole hänen tapaansa uskomattoman kauniita! Täytyy raapia jotain kokoon, ja vähän äkkiä!

Eilen raivostuin huoneeni kaameudesta (siis sen jälkeen kun olin siivonnut sitä kolme päivää ja saanut lattian taas näkyviin) ja vaadin täydellistä muutosta. Huoneeni on oikeasti katastrofi, sen verran voin kertoa, että seinäni ovat keltaiset (...?) siis, anteeksi mitä? Kiitos äiti, kiitos isä. En nyt halua pahoittaa kenenkään muun mahdollisesti keltaseinäisen mieltä, itseäni vaan ei se väri kamalasti enää miellytä. Sen lisäksi minulla on vaaleat kalusteet (ellei lasketa valtavaa tummanruskeaa kaappia, joka on... ihan hieno) sekä vihreä nojatuoli, ja siniset verhot ja päiväpeite. Siis minkä ikäinen taas olinkaan? Niinpä niin. Itselläni värimieltymykset (huoneen perusteella ainakin) vaihtuvat aika tiuhaan, ja nyt olisi mielessä nätti vaalean liila. Ja maalaan ne oudot kalusteet. Siis huomhuom. yksi seinistä olisi liila, ja muut vaaleita... Varmasti vähän vaikea kuvitella kun ette ikinä ole nähnyt huonettani :)))

Muutenkin mielipiteeni vaihtuvat kokoajan, muunmuassa rippimekkoni suhteen. Ensin rakastin sitä. Sitten unohdin millainen se on. Sitten pelkäsin etten enää pidäkkään siitä. Sitten vihasin sitä. Ja nyt se on taas hieno. Sama kutsujen kanssa. Ensin ne vaikuttivat hienoilta, sitten lapsellisilta, sitten huusin äidille että vihaan kukkia (joita oli siis kortissa kolme. Läpimittana kaksi milliä.) Ja nyt olen aika ylpeä kutsuistani :)

Heipä hei vaan sitten, nähdään... öö... kolmen viikon kuluttua? Ehkä ehdin vielä ennen leirille lähtöä saada jotain kasaan, kenties, kenties :)